Porvoon bussien 200 000 euroa – miksi hyvitys jaetaan alennuslippuina?

Kaupunki ostaa liikennöinnin, ja lipputulot kuuluvat kaupungille. Jos sopimuskumppani ei täytä sopimuksen velvoitteita ja tästä syntyy merkittävä hyvitys, miksi sitä ei käytetä kaupungin talouden hyväksi?

Porvoossa pääsee ensi talvena bussilla puoleen hintaan (Uusimaa 1.10.). Kuulostaa mukavalta. Mutta kun kampanjan taustaa katsoo tarkemmin, mieleen nousee kysymys: onko tämä todella järkevin tapa käyttää 200 000 euroa juuri nyt?

Koiviston Auto Porvoo ei käyttänyt Porvoon busseissa sopimuksen edellyttämää uusiutuvaa dieseliä koko sovittuna aikana. Kyse ei siis alun perin ollut kaupungin suunnittelemasta joukkoliikennekampanjasta, vaan liikennöitsijän sopimusvelvoitteen laiminlyönnistä. Sen seurauksena on sovittu noin 200 000 euron arvoisesta kompensaatiosta.

Tässä kohtaa minun on vaikea ymmärtää tehtyä ratkaisua. Kaupunki ostaa liikennöinnin, ja lipputulot kuuluvat kaupungille. Jos sopimuskumppani ei täytä sopimuksen velvoitteita ja tästä syntyy merkittävä hyvitys, miksi sitä ei käytetä kaupungin talouden hyväksi?

Kysymys korostuu juuri nyt. Porvoossa on puhuttu vakavasti kaupungin taloudesta, säästöistä ja menojen hillitsemisestä. Säästösyistä on päätetty lakkauttaa Ilolan ja Epoon kyläkoulut, ja vasta kesällä valtuusto hyväksyi talouden vakauttamisen ohjelman. Kun säästöjä etsitään peruspalveluista asti, tuntuu erityisen vaikealta ymmärtää, miksi samaan aikaan 200 000 euron hyvitys käytetään puolen vuoden mittaiseen bussilippujen alennuskampanjaan.

Alennus koskee lisäksi vain mobiililippuja. Kuljettajalta ostettavista lipuista maksetaan edelleen normaali hinta. Miksi hyvitys kohdistetaan vain matkustajiin, joilla on älypuhelin ja mahdollisuus tai halu käyttää sovellusta? Kaikille digitaalisten palvelujen käyttäminen ei ole itsestään selvää.

Kaupungin tavoitteena on houkutella uusia matkustajia joukkoliikenteeseen ja saada samalla tietoa sen kehittämiseksi. Tavoite on ymmärrettävä. Mutta silloin pitäisi myös pystyä arvioimaan, mitä 200 000 eurolla tavoitellaan ja mitä sillä saadaan. Kuinka paljon uusia matkustajia kampanjan arvioidaan tuovan, kuinka paljon kaupungin lipputulot vähenevät ja kuinka suuri osa alennuksesta menee ihmisille, jotka käyttäisivät bussia joka tapauksessa?

Ihmettelen myös kampanjan kestoa. Alennus on voimassa 12.10.2026–12.4.2027, siis puoli vuotta. Miten voidaan etukäteen tietää, että 200 000 euroa riittää koko ajaksi? Entä jos kampanja onnistuu odotettua paremmin ja matkustajamäärät kasvavat voimakkaasti? Kuka maksaa hyvityksen ylittävän osuuden? Selkeämpää olisi ollut todeta, että alennus on voimassa kampanja-ajan tai niin kauan kuin hyvitykseen varattu 200 000 euroa riittää.

Yhtenä perusteluna on esitetty, että hyvitys halutaan kohdistaa matkustajille, koska he eivät saaneet sitä palvelua, joka oli luvattu. Ajatus kuulostaa ensi kuulemalta ymmärrettävältä, mutta bussit kulkivat ja matkustajat saivat kyytinsä. Sopimusrikkomus koski kaupungin ja liikennöitsijän välillä sovittua polttoainetta ja kaupungin ilmastotavoitteita. Pahoittelu matkustajille olisi ollut paikallaan, mutta seuraako tästä automaattisesti, että taloudellinen hyvitys kuuluu jakaa alennuslippuina?

Samaan aikaan moni porvoolainen maksaa itse aiempaa enemmän liikkumisestaan. Polttoaineen hinnan nousu tuntuu erityisesti alueilla, joilla oma auto ei ole valinta vaan välttämättömyys. Myös kaupungilla on ajoneuvoja, kuljetuksia ja kasvavia kustannuksia. 200 000 eurolle olisi varmasti löytynyt käyttöä kaupungin omassa taloudessa.

Toivon, että kampanja tuo Porvoon busseihin uusia käyttäjiä. Joukkoliikenteen kehittäminen on tärkeää, mutta hyvä tavoite ei vapauta kaupunkia vastuusta käyttää yhteisiä varoja harkiten – varsinkaan silloin, kun samaan aikaan säästetään muualta.

200 000 euroa ei ole pikkuraha. Jos kaupungille syntyy sopimusrikkomuksesta tämän suuruinen hyvitys tilanteessa, jossa taloutta juuri vakautetaan, pitäisi olla erittäin painavat perusteet sille, miksi raha ei jää kaupungin hyväksi.

Malina Pursiainen

Porvoon kaupunginvaltuutettu ja elinvoimalautakunnan jäsen (vihr. sit.)