Demokratiaa marketin tuulikaapissa

Kaupunki ostaa liikennöinnin, ja lipputulot kuuluvat kaupungille. Jos sopimuskumppani ei täytä sopimuksen velvoitteita ja tästä syntyy merkittävä hyvitys, miksi sitä ei käytetä kaupungin talouden hyväksi?

"Haluaisitteko allekirjoittaa Epoon ja Ilolan kyläkoulujen säilymisen puolesta? Keräämme nimiä kansanäänestysaloitteeseen."

Olen sanonut tämän lauseen viime viikkoina niin monta kertaa, että se tulee jo melkein selkäytimestä.

Olemme EI-liikkeen aktiivien kanssa seisoneet markettien tuulikaapeissa, joogastudioiden pukuhuoneissa, markkinoilla ja kadulla nimilistojen ja QR-koodien kanssa ja kysyneet ihmisiltä yksi toisensa jälkeen, haluaisivatko he allekirjoittaa. Osa kävelee kiireessä ohi, mutta hämmästyttävän moni pysähtyy ja suhtautuminen on ollut pääosin todella myönteistä. Usein kohtaamisesta syntyy paljon muutakin kuin allekirjoitus paperiin tai sähköiseen oikeusministeriön Kuntalaisaloite-palveluun.

Ihmiset alkavat kertoa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Puhutaan kyläkouluista, lapsista, koulumatkoista, kaupungin taloudesta ja siitä, millaisia kouluja Porvoossa tulevaisuudessa pitäisi olla. Joku kertoo käyneensä itse Ilolan tai Epoon koulua vuosikymmeniä sitten, toinen ei asu lähelläkään kumpaakaan koulua, mutta haluaa silti allekirjoittaa.

Olen näiden tuntien aikana puhunut politiikasta enemmän tavallisten porvoolaisten kanssa kuin monessa kokouksessa yhteensä. Yksi asia on tullut hyvin selväksi: kyläkoulut ovat monille paljon enemmän kuin kouluja. Ne ovat osa kylän elinvoimaa, historiaa ja identiteettiä sekä yksi niistä asioista, joiden vuoksi maaseudulla halutaan asua.

Toivoisin, että Porvoossa nähtäisiin kyläkoulut myös niiden imagoarvon kautta. Kaupunki haluaa houkutella uusia asukkaita. Meillä on upea maaseutu, eläviä kyliä ja mahdollisuus tarjota lapsiperheille jotakin sellaista, mitä kaikissa kaupungeissa ei enää ole. Silläkin on arvo.

Olemme jo keränneet tarvittavan määrän nimiä kansanäänestysaloitteeseen, mutta keräys jatkuu. Jokainen nimi kertoo ihmisestä, joka pitää asiaa niin tärkeänä, että haluaa saada äänensä kuuluviin.

Kansanäänestysaloitetta on arvosteltu siitä, että sillä yritettäisiin kävellä demokraattisesti tehdyn valtuuston päätöksen yli. Minä näen asian toisin. Demokratia ei pääty siihen hetkeen, kun valtuuston äänestystulos ilmestyy taululle. Kuntalaisilla on oikeus tehdä aloitteita, valittaa päätöksistä, vaikuttaa päätöksentekoon ja esittää neuvoa-antavaa kansanäänestystä.

Eikä kansanäänestys tarkoita, että kaikkien pitäisi olla kyläkouluista samaa mieltä. Päinvastoin. Jokainen saisi muodostaa oman kantansa ja sanoa sen.

Joskus demokratia tapahtuu valtuustosalissa. Joskus se tapahtuu marketin tuulikaapissa, kun ihminen pysähtyy kiireensä keskellä nimilistan ääreen, ottaa kynän käteensä ja päättää osallistua.

Malina Pursiainen

hyvinvointialan yrittäjä, Porvoon kaupunginvaltuutettu ja elinvoimalautakunnan jäsen (vihr. sit.)